Huhtikuun lopun Störsvik on aivan toisenlainen mitä helmikuussa näkemämme. Tällä kertaa reittikin erottui hieman paremmin mitä lumen peittämässä metsässä. Jostain syystä edellisellä kerralla emme tahtoneet erottaa puihin merkattua “värikoodausta”. Oli merkinnät nytkin paikkapaikoin hukassa, mutta kun pysyttelee rannan tuntumassa, niin ei hätää eikä ole eksymisen pelkoa. Puissa on kuitenkin valkoista maalia reittiä opastamassa.

IMG_0098

Parkkipaikalla vastaanotto oli melkoinen. Pikkulinnut pitivät mainiota konserttia. Peipposia näkyi selvästi eniten. Lisäksi metsässä kasvoi jo sinivuokkoja, paikalla oli myös sitruunaperhosia ja luultavasti myös amiraaliperhosia. Jälkimmäinen vilahti sen verran nopeasti, että varmaksi ei voi sanoa.

Reitti on varsin vaihtelevaa maastoltaan erilaisten nousujen, metsätaipaleiden ja kaislikkojen läpi mentäessä. Lisäksi matkalta löytyy useampikin kallio / näköalapaikka jossa on mitä mainioin pysähtyä syömään eväitä. Patikoinnin lomassa ruisleipä voi muuten maistua hyvälle!

Tällä kertaa paikalla oli meidän lisäksi myös muita yllättävän paljon. Lähinnä kalastajia näki virvelöimässä rannalla. Eli tämä kalastuksesta kiinnostuneille vinkiksi. Ilmeisesti kalaa tulee sillä lokit olivat paikalla kalastamassa myös aktiivisesti. Tekivät hienoja syöksyjä veteen.

Kartat ja muuta lisäinfoa löydät edellisestä Störsvik kirjoituksestani:

https://karttaanmerkittytie.wordpress.com/2012/02/11/strsvik-kolaviken/